Turun Sanomien pääkirjoituksessa (TS 7.7) ennustetaan ohjelmistopatenttidirektiivin hylkäämisen vievän EU:n tuotekehittelyn muiden armoille. Tässä ennustuksessa on kuitenkin virhe. Vaikka direktiiviä ei ole hyväksytty on Euroopassa tuhansittain ohjelmistopatentteja joista valtaosa kuuluu ameriikkalaisille ja japanilaisille yrityksille.

Toisin kuin pääkirjoituksessa on ymmärretty, kysymys oli nimenomaan tietokoneohjelmien patentoinnista. Tämä käsittää niin algoritmit, ohjelmien ulkoasun kuin kommunikaation laitteiden välillä. Pitää muistaa että direktiivi ei ainoastaan koske tietokoneita vaan kaikkia missä ohjelmistoja käytetään. Kännykät, pyykinpesukoneet, uunit, autot, soittimet jne. helpompaa on kysyä, missä sähköä käyttävässä nykypäivän laitteessa ei ohjelmistoja käytetä.

Pääkirjoituksessa vastakkainasettelusta on myös jokseenkin väärä kuva. Patenttien saaminen vaatii taloudellisia resursseja koska patentit voivat maksaa tuhansia euroja. Yksi ohjelmisto voi sisältää satoja eri patentteja. Hyvin harvalla harrastelijalla, pienellä tai keskisuurella yrityksellä on resursseja edes muutamaan patenttiin. Täten suurilla yrityksillä on etulyöntiasema, etenkin monikansallisilla koska ne usein omistavat ohjelmistopatentteja myös muualla maailmassa.

Direktiivin hylkäys ei jätä EU:ta muun maailman armoille, päinvastoin. EU:ssa on nyt mahdollisuus rakentaa tuotteita jotka direktiivi olisi estänyt. Kuten pääkirjoituksessa todetaankin, Yhdysvalloissa käytössä oleva ohjelmistopatentti on varsin huono ja siksi tarjoaa EU:lle etulyöntiaseman. Täällä ei rajoiteta ohjelmistokehitystä “rahalla saa” periaatteella, täällä kannustetaan kekseliäisyyteen ja vapauteen.

On totta että direktiivi olisi helpottanut ymmärrystä Euroopan ohjelmistopatenteista mutta direktiivit tulee hyväksyä demokraattisesti eikä mielivaltaisesti vain siksi, että ulkomaiset sijoittajat niin haluavat.

Julkaisu
Julkaistu Turun Sanomissa 8.7.2005 mielipidesivulla

ohjelmistopatentit